Janne Koivulahti: Mistä rockille vastavoima?

24.11.2002



Kuvan copywrite 1-2-3-ROCK!


Rock on lähes taidetta, sen soittaja on lähes taiteilija. Rock on harvoja taidemuotoja jossa on mahdollisuus päästä pitkälle ilman koulutusta. Taide saattaa olla vaarallista yhteiskunnalle, sillä taide on yksilön puolella. Mutta kun kylmä sota on ohi, länsimainen yhteiskuntamalli pakotettu tarpeeksi laajalle, ihmisille syötetty tarpeeksi pullaa ja ilmaisia arpajaisia, ei ole enää syytä vihata yhteiskuntaa. Mikä saa sitten enää aikaan kapinaa? Onko jokin noussut yhteiskunnan yläpuolelle?

Miten markkinatalous suhtautuu rockiin? Se syö sen. Esimerkiksi USA:sta tuleva rock on useimmiten ”aikuisille” suunnattua pullaa, jota on helppo pureskella ja joka ei ärsytä ketään. Se sopiikin nykyisin hissimusiikiksi muuttuneille radioasemille. Mutta miksi keskittyä siihen.

Se mitä Amerikasta on tullut hienoa on poikkeuksetta ollut amerikkalaisvastaista, kunnes markkinat ovat tehneet siitä pureskeltua pullamössöä, kun on huomattu että se myy, että sillä voi tehdä maailmanlaajuiselle yritykselle tulosta maailmanlaajuisesti. Amerikkalaiset omaavat hienon taidon nauraa itselleen, tajuamatta miksi heille todella nauretaan.

Grunge on hyvä esimerkki, ensin se oli yksilön hätähuuto tuoreesti. Syntymästä saakka seuranneen ahdistuksen ilmaisua, jonka hallintaan ei omat voimat enää riittäneet. Joten mitä tehdä? Syntyi flanelipaitamusiikkia jolla ilmaista ahdistusta. Ei ollut kovin yllättävää että samanlaista ilmapiiriä, yksilötasolla löytyi maailmanlaajuisesti. Mitä meille jäi? Monta hienoa levytystä sekä pari hämärän verhon peittämää yliannostusta ja itsemurhaa. Mitä grunge on nyt? Se on muka rankkaa silkkipaitamusiikkia ja erittäin radiosoittokelpoista.

Informaatiota tarvitaan maailman tapahtumien välittämiseen, sen tiedon välittämiseen että jossain joku ei välitäkään toisesta, että joku hakkaa tai tappaa tämän. Huono uutinen myy. Maailmassa on aivan järjettömän suuri informaatiokoneisto, sen kokoa ja tehokkuutta ei kukaan pysty täydellisesti tajuamaan.
Tämä informaatiokoneisto on perustuu markkinatalouteen, sodat aloitetaan parhaaseen katseluaikaan, terrori-iskut myös. Kaikki haluavat huomiota. Mutta informaation nopea kulku ja varsinkin leviäminen on tietysti markkinavoimien palveluksessa. Jos joku keksii hyvän idean niin sen kaappaaminen ja yleiseen tietoon saattaminen on ensiarvoisen tärkeää, ensimmäisenä.

Rock perustuu rumuuteen. Kun ei olla enää lapsia, ei vielä aikuisia, niin rock on ääni väliinputoajien kuopasta, mitä turhautuneempi ja pienempi ryhmittymä, sen rumempi ääni, ei sitä muuten erotu.

Väitän että rockin funktio nykynynny-yhteiskunnassa on muuttumassa. Meillä Suomessa media kaappaa heti kolmekymmentäkahdeksan vuotiaan sijaisopettajan kun tämä tekee metallimusiikkia. Yhtäkkiä Timo Rautiainen on median lemmikki, erityisluokanopettaja, jolla on sanottavaa. Onneksi Timo on järkevä rock-henkinen ihminen joka tajuaa ihailtavalla nöyryydellä lellikkiasemansa.

Rock ei olekaan enää väliinputoajien musiikkia, vaan itsensä ulkopuolelle asettavien musiikkia. Rockin voimana on ollut alusta saakka, luoda tunne oman erilaisuuden etuoikeudesta.

Millään ei ole enää kotimaata tai siitä ei enää välitetä. Kun uuden elokuvan myötä myydään paremmin tuottavia leluja ja muuta oheiskrääsää, on myös musiikin oheistuotteistaminen salakavalasti paljon voimakkaampaa kuin ennen. Esimerkiksi rap rinnastettiin heti katukorikseen ja muuhun ghettojen toimintaan, skeittaajille luotiin vaatemuoti ja musiikki vai oliko se toisinpäin, sillä ei itse asiassa ole mitään merkitystä. Tärkeämpää että vaate- ja urheiluvälinevalmistajat nettosivat mukana, sillä television voimakas asema mahdollistaa idolien kopioinnin.

Nu-metalilla luotiin nuorille miehille töykeä ja välinpitämätön imago, Britney Spearsin avulla nuorille naisille/tytöille neitseellinen, mutta seksuaalisuudestaan tietoisen tytön malli. Markkinavoimat imivät siis itsensä tiedostamisenkin, saattoi myös tapahtua jo paljon aikaisemminkin. Eli tarjolla on myös roolimalleja sekä itsensä löytämisen malleja vaatekaappiin siihen levyhyllyn viereen.

Miten pitkälle siinä vielä mennään ei kukaan osaa enää sanoa. Pelin henkeen myös kuuluu että huomenna voi kaivaa kaapista uuden roolin jos eilinen väsyttää. Seksuaalinen suuntautuminen alistetaan pian myös roolimalleihin, orastavia merkkejä siitä on jo nähty. Saatan olla jo myöhässä, sillä onko lesbous jo nyt muotia?

Mikä on muodin rotaatio? Sen nopeus on varmasti tiedossa, veikkaan että kun viimeinenkin maailmankolkka on saanut hyllynsä tyhjäksi, niin on uuden aika.

Ennustan, (koska se on epävarmaa) että rockin tulevaisuus ja kapina on tällä herkullisella maaperällä. Netin kautta bändit jakavat musiikkiaan ilmaiseksi, ilman ohjeita vastaanottajan pukeutumiselle. Jo grunge soti flanelipaidoillaan merkkejä vastaan, risaisten farkkujen ja kampaamattomien hiusten kanssa.

Janne Koivulahti
24.11.02


Mitä muuta? Tuli mieleen

 
 

Update

  cult.porvoo.net