Marikki Hakola: Kuka uskaltaa suudella uinuvaa Ruususta?

7.1.2003



Porvoon kaupunki uinuu Ruususen unta, eikä ole havahtunut huomaamaan, että kaupungissa ja ympäröivässä maakunnassa elelee kaikessa rauhassa lähes hyödyntämätön, alueelle elinkeinopoliittisesti merkittävä ja vieläpä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti alati uudistuva voimavara: taide- ja kulttuurialan ammattilaiset!


Porvoossa asuu harvinaisen paljon taiteilijoita ja kulttuurialan ammattilaisia suhteessa väkilukuun. Monet kulttuuriammattilaiset ovat valinneet Porvoon asuinpaikakseen yhdistääkseen pikkukaupungin miellyttävän elämäntavan ja suurkaupungin läheisyyden tuomat ammatinharjoittamisen mahdollisuudet. Porvoo onkin aikojen saatossa muotoutunut eräänlaiseksi pääsääntöisesti Suur-Helsingin alueella työskentelevien taide- ja kulttuurialan ammattilaisten nukkumalähiöksi.

Muutin edelläkuvatun elämäntavan valinneena Porvooseen vuonna 1986. Vuosien jatkuvan lähes päivittäisen Porvoosta Helsinkiin reissaamisen jälkeen päädyin siihen, että työskennellä voi Porvoossakin. Magnusborgin studioilla toimiva tuotantoyhtiöni Kroma Productions Oy täyttääkin kohta 10 vuotta. Olen taiteen tekijän ja yrittäjän näkökulmista seurannut pitkään Porvoon elinkeinopoliittista keskustelua ja pyrkinyt tekemään usein aloitteitakin, kylläkin laihoin tuloksin. Ruusunen on vaipunut lähes koomaan, eikä sitä niin vaan herätetä.

Porvoon kaupunki esiintyy mielellään modernina kulttuurikaupunkina. Mutta täyttääkö Porvoo modernin kulttuurikaupungin tunnuspiirteet? Modernille kulttuurikaupungille on ominaista, että sen päättäjät tiedostavat taide- ja kulttuuritoimialan moninaisen merkityksen yhteisölle: Kultuurin ammattilaiset muodostavat yhdessä toimialan, joka voi olla yhteisön merkittävä taloudellinen voimavara ja työllistäjä. Se voi olla parhaimmillaan myös henkisen hyvinvoinnin, kulttuurisen vuorovaikutuksen ja matkailun kehittäjä, uusien vaikutteiden esiintuoja, yhteiskunnallisen keskustelun kriittinen ylläpitäjä sekä elävän sosiaalisen kaupunkikulttuurin dynamo. Tällaisessa kulttuurikaupungissa on kaukokatseisia poliitikkoja, jotka pyrkivät tekemään kaikkensa, jotta kaupungissa vaikuttava ammattimainen kulttuurinen toiminta kehittyisi pitkäjännitteisesti ja terveellä taloudellisella pohjalla toimivaksi elinkeinoksi ja toimialaksi.

Modernissa kulttuurikaupungissa luetaan kotimaassa ja kansainvälisesti tehtyjä lukuisia kulttuuritoimialaa ja sen kehittämisen vaikutuksia koskevia tutkimuksia ja osataan vetää niistä myös johtopäätöksiä. Tutkimukset osoittavat kulttuuritoimialan elinkeinotoimintojen kehittämisen
poikivan pitkällä tähtäimellä alueen väestölle merkittävää taloudellista ja kestävää henkistä hyvinvointia. Investointitarve on pieni saavutettaviin hyötyihin nähden. Välilliset sosiaalipoliittiset ja sivistykselliset hyödyt ovat niinikään mittavia ja ilmeisiä, vaikka niitä onkin vaikeampi mitata samoin taloudellisin barometrein kuin elinkeinotoiminnan tuloksia.

Porvoo ei mielestäni täytä edellä kuvatun modernin kulttuurikaupungin tunnuspiirteitä. Porvoossa ja ympäröivässä maakunnassa ei ole toistaiseksi tehty ensimmäistäkään merkittävää elettä ammattimaisen kulttuuritoimialan kehittämiseksi. Itä-Uusimaalla jo olemassa oleva ammatillinen potentiaali matkaa päivittäin moottoritietä Helsinkiin kartuttamaan pääkaupunkiseudulla toimivien yhtiöiden tulosta! Kuitenkin kaupungissa, jossa asuu niin paljon kulttuurisen tiedon, taidon ja sivistyksen taitajia kuin Porvoossa, olisi mitä loistavimmat edellytykset kehittyä kansallisesti ja jopa kansainvälisesti merkittäväksi kulttuurisen sisältötuotannon yritystoiminnan ja ammatinharjoittamisen kehdoksi.


Merkittävä osa siitä työstä, mitä porvoolaiset kulttuuriammattilaiset tekevät päivittäin pääkaupunkiseudulla, olisi tehtävissä porvoolaisissa yrityksissä, nykyisissä ja tulevissa, jos kulttuurialan yritysten toiminnalle luotaisiin paremmat olosuhteet. Porvoon kaupungin tulisi yhdessä alueen muiden kuntien kanssa linjata elinkeinopoliittista strategiaansa siten, että kulttuuritoimiala huomioitaisiin yhtenä monista palvelualoista ja tasavertaisena elinkeinotoimintana kaupan ja teollisuuden alojen kanssa. Strategian tulisi tähdätä ei vain Itä-Uudellamaalla jo toimivien taiteen ammatinharjoittajien ja kulttuurialan yritysten toiminnan helpottamiseen ja kehittämiseen, vaan myös pitkäjänteisen suunnitelman tekemiseen, miten maakuntaan saataisiin uusia, innovatiivisia kulttuurin sisältötuottajia.

Nykyisessä mediayhteiskunnassa taiteen tekijät ja kulttuurin
sisältötuottajat voivat yhtä hyvin toimia 50 kilometrin päässä Helsingistä kuin keskellä pääkaupunkia. Asiakkaat, kuten kustantajat, levy-yhtiöt, televisioyhtiöt, museot, konserttijärjestäjät, media- ja elokuvajakelijat eivät edellytä teoksia ja tuotteita tehtävän pääkaupunkiseudulla.
Päinvastoin! Susirajan tällä puolen toimiminen tarjoaa hyvän kilpailuedun pienille kulttuurialan yhtiöille verrattuna niihin yhtiöihin, jotka ovat päätyneet kaventamaan tulostaan pääkaupunkiseudun huippukalliilla kiinteillä kuluilla. Asiakaskontaktien hyvä hoito ei ole riippuvaista siitä, kestääkö matka asiakkaan luo 30 vai 45 minuuttia.

Millä Porvoon ja Itä-Uudenmaan talouselämän ja elinkeinotoiminnan päättäjät saataisiin suudeltua hereille Ruususen unestaan ja katsomaan ympärilleen maakunnassamme olemassaolevaa vahvuutta? Porvoolaista keskustelua jo pitkään seuranneesta tuntuu, kuin kaupunkimme politiikan ja elinkeinoelämän edustajat ja kulttuuriväki vain huutaisivat toistensa ohi tuuleen vuodesta toiseen tajuamatta toistensa motiiveja. Yhteistä kieltä ei löydy. Selät on käännetty vastakkain. Ruususta on paha suudella, jos näkyvissä on vaan takalisto.

Porvoon ja ympäröivän maakunnan päättäjien olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin kulttuuritoimialan asioiden edistämiseksi. Tuovatko Itä-Uusimaalla paraikaa tekeillä oleva kulttuuristrategia tai uuden maakunnallisen yrityshautomon konseptin kehittely asiaan uusia näkemyksiä? Vai käykö asialle jälleen kuten aina ennenkin: paljon paperia mappiin Ö? Kuka uskaltaa suudella uinuvaa Ruususta niin intohimoisesti, että se heräisi koomastaan?

Porvoosta löytyy ideoita ja tekijöitä. Maailmalta löytyy kustantajia,jakelijoita ja medioita. Mistä löytyisi tukea puuttuvan tuotantokulttuurin syntyyn? Tuottajat tuotteistavat taiteen ja kulttuurin tekijöiden ideat jaeltavaan muotoon. Elinvoimaisessa kulttuuritoimialassa piilee koko kaupungin menestyksen mahdollisuus - Porvoon mahdollisuus.


Magnusborgissa, Porvoossa, 7. tammikuuta 2003
Marikki Hakola
mediataiteilija, toimitusjohtaja
Kroma Productions Oy

Graafinen suunnittelu: Camilla Sirén
Poliitikkojen kuvat: Maarit Lehto/Borgåbladet
Animaatio: Pekka Manninen


Mitä muuta? Tuli mieleen

 
 

Update

  cult.porvoo.net