Samu Karvala: Sitoumus

14.4.2003



Pidän kovasti Al Pacinon ja Robert de Niron tähdittämästä toimintatrilleristä Heat (1995). Erityisesti mieleen on jäänyt yksi de Niron esittämän mestarirosvon pohdiskelu. Se kuuluu vapaasti kääntäen: Älä koskaan sitoudu mihinkään niin, ettetkö voisi vaihtaa maisemaa 30 sekunnissa, kun tulee kuumat paikat.

Työskentelen toimittajana Uusimaassa ja minua on alkanut vaivata nykypäivän tietotulva. Jokaisesta kysymyksestä on löydettävissä useita hyvin perusteltuja mielipiteitä ja niitä tukevia faktoja. Jos on tottunut tarkkailemaan asioita etäältä, ilman henkilökohtaista sitoumusta, on hyvin helppoa muuttaa mielipidettään vaikka jokaisen uuden tiedon myötä. Tästä kumpuaa de Niro -mukaelmani: Älä koskaan muodosta mielipidettä, jota et voisi tarvittaessa vaihtaa parempaan 30 sekunnissa.

Olen asunut Porvoossa reilut kolme vuotta ja vasta viimeisen vuoden aikana olen alkanut kiinnittyä tähän kaupunkiin. Tärkeintä on ollut sitoutuminen omaan elämänkumppaniin. Toinen tärkeä mittari on työelämän ulkopuolinen sitoutuminen porvoolaiskuvioihin. Ensimmäiseksi varsinaiseksi viiteryhmäkseni tuli taideyhdistys, jonka hallitukseen minut valittiin maaliskuun 20. päivän iltana.

Tiedän osin tulleeni valituksi ammattini vuoksi; lehtiniilo hallituksessa on hyödyllinen tiedotuksen näkökulmasta. Nyt joudun kuitenkin entistä enemmän miettimään omaa henkilökohtaista kantaani kaupungin kulttuuripoliittisiin kysymyksiin. Porvoolaisessa kulttuurikeskustelussa on jahnattu viime vuosien ajan Taidetehtaasta ja kaupungin kulttuurivihamielisyydestä.

Taidetehtaan kunnostus kulttuurikeskukseksi on jättihanke, jonka toteutuminen vaatisi laajaa paikallispoliitikkojen hyväksyntää ja kansalaisaktiivisuutta. Leena Aaltosen yhden naisen sota ei voi johtaa onnelliseen lopputulokseen. Kuoliniskulta kuulostivat uutiset, joiden mukaan kauppaliikkeet ja Porvoon johtavat luottamusmiehet ovat vetäytymässä Taidetehdas-projektista. (Uusimaa 3.4.) Vain lisärakennusoikeuden myynnistä saatavilla miljoonilla voidaan avata tehtaalle uusi uljas tulevaisuus. Näiden synkkien realiteettien otsikoimiseen olen syyllistynyt ja sitä kautta kenties kaivanut maata Taidetehtaan alta.

Porvoon kulttuurivihamielisyys tuntuu perustuvan siihen, etteivät elävät taiteilijat saa kaupungilta tarpeeksi tukea. Porvoon kulttuuritoimella on tänä vuonna käytössään 450 000 euroa kaikkiin toiminta- ja tapahtuma-avustuksiin. Potista leijonanosan nielaisevat museot, Avanti ja muut vakiintuneet suuret jutut. Paremmin ruohonjuuritason tilannetta kuvaavat kaupungin työtilavuokra-avustukset ja suorat hankintamäärärahat taiteen ostamiseen. Noin 30 000 euron vuokrapottia on jakamassa 80 hakijatahoa, joten avustussummat jäävät väkisin pieniksi. Suoriin
taidehankintoihin ei kaupungin kulttuuribudjetissa ole euroakaan. Yrittäjyyttä pitäisi kannustaa, mutta taiteessa tämä ei tunnu pätevän.

Olen kotoisin Jyväskylästä, jossa on ansiokkaasti ratsastettu tietoteollisuushuuman harjalla. Kaupungissa on rakennettu viime vuodet täyttä häkää uutta, eikä aina niin kaunista. Tekemisen meininkiä kuitenkin on, toisin kuin Porvoossa. Täällä paistaa ensimmäiseksi esiin kaiken uuden vastustus. Täällä tartutaan kiivaasti lakipykäliin ja koetetaan heittää kapuloita rattaisiin. Varovaisuus heijastuu kaikille toimialoille, myös kulttuuriin. Löin Micci Westerlundin kanssa vedon Aleksanterinkadun sillasta syyskuussa 2000. Väitin pikkuhutikassa, että silta on valmis kahden vuoden kuluessa, eikä siitä pääse innokkainkaan kansallismaiseman puolustaja mihinkään. Vähänpä tiesin paikallisesta politiikanteosta. Minuunkin on tarttunut sen verran viivytystaistelijan vikaa, että vedossa hävitty Napoleon-brandy-pullo on vielä Micille toimittamatta.

Jos päättää sitoutua Porvooseen ja sen taideyhdistykseen, pitää oman toiminnan jollain tavalla palvella sekä kaupunkia että sen taidepiirejä. Mielestäni Porvoon taideyhdistyksen pitää pyrkiä katsomosta näyttämölle,alkaa käyttää joukkovoimaa ja jalkautua kaupunkilaisten pariin. Sillä tavoin voidaan vielä ajaa kulttuuritalohanketta ja vähentää kulttuurivihamielisyyden tuntua.

Ensimmäinen taideyhdistyksen hallituksen kokous lupasi hyvää: virtaa on ainakin puheen tasolla paljon. Jos vireys ja värinä pysyvät ja tarttuvat,niin tässä kehtaa odottaa vilkasta loppuvuotta. De Niro-mukaelman salamannopeat leirinvaihdot ovat toistaiseksi takanapäin. Nyt on aika testata, mihin asti sitoutumisella pääsee.


Mitä muuta? Tuli mieleen

 
 

Update

  cult.porvoo.net