Veiko Märka: Jumala, Lenin ja Emajoki



Veiko Märka Grandin Kirjatori-tapahtumassa 2003

KULTAINEN SYKSY

Jumalan avokätisyydellä ei ole rajoja. Joka syksy hän jakaa ilmaisia omenia tuttavilleen. Kiertää mokoma reppu selässä talosta taloon ja tuputtaa omenoitaan.
Itse asiassa Jumalan tuttuja on jo pitkään ärsyttänyt tämä homma. Kun he näkevät Jumalan tulevan reppuineen, he yrittävät pikimmiten paeta tai jotenkin piiloutua.
Mutta miten höynäytät Jumalaa? Hän näkee kaikkialle ja löytää sinut vaikka kiven alta. Ja kun Jumala saa sinut käsiinsä, hän lyö sinut salamalla pökkyrään ja työntää suusi täyteen omenoita, hyvä ettet tukehdu.
Leninillä oli aivan erityinen kunnia nauttia Jumalan avokätisyydestä.
Joka syksy hän makasi omenoiden lamaannuttamana vuoteen pohjalla, piteli vatsaansa kaksin käsin ja kiemurteli tuskissaan omenavaahto poskella.
Sitten tuli katovuosi 1917. Paratiisin puutarhan omenoita ei riittänyt enää omaan ruokapöytään, saatikka sitten tutuille jaettavaksi.
Lenin ilahtui niin, ettei suoralta kädeltä tiennyt, mihin käyttäisi tarjoutuneen vapaa-ajan. Hän seisoi päällään, kirmasi katoilla ja järjesti Venäjällä hillittömän vallankumouksen.


TYYTYMÄTTÖMYYDEN TALVI

Tiettävästi Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Hän on edelleen tyytyväinen tekoonsa ja pitää sitä parhaana liikeideanaan.
Vain Leniniä katsellessa Jumala turhautui kerta toisensa jälkeen, koska Lenin ei sitten lainkaan ollut hänen näköisensä. Jumala yritti kyllä muokata Leniniä uudelleen poistamalla karvoitusta, leikkaamalla partaa ja venyttämällä korvia, mutta mikään ei ollut tehonnut.
»Emajokikin on enemmän minun näköiseni!» hän mylvi Leninille erään epäonnistuneen leikkauksen jälkeen.
Emajoki, joka sattumoisin oli paikalla, purskahti nauruun. Nauroi eikä pystynyt lopettamaan.
»Tiehesi siitä!», kivahti Jumala lopulta vihaisena.
Ja niin Emajoki läksi tien päälle. Satoi takaisin omaan uomaansa vasta parin viikon päästä, ilman hymyn häivääkään.
Lenin piti kovasti Jumalan tempusta. Hän hiipi salaa Emajoen rannalle ja huusi kuten Jumalakin oli huutanut: »Tiehesi siitä!»
Mutta Emajoki ei haihtunut.
»Tiehesi siitä, mene matkoihisi!» huusi Lenin ymmällään, koska mitään ei tapahtunut.
Lenin ei ollut huomannut, että välillä oli jo tullut talvi, Emajoki nukkui syvää unta paksun jään alla eikä edes kuullut häntä.

(suom. Mika Keränen)


PIKKU PERHEENÄITI

Olen pikku perheenäiti.
Vartun perheen iloksi.
Hyörin, häärin, ahertelen,
kodin puunaan siloksi.

Olen kelpo perheenäiti.
Paistan, ruskistan ja keitän.
Illalla kun työt on tehty,
olalleni perseet heitän.

(suom. Hannu Oittinen)

-----------------------------------------------------

Virolainen kirjailija Veiko Märka (s. 1964) kuuluu tarttolaisen NAK-ryhmittymän vakioesiintyjiin. Vapaana toimittajana leipänsi ansaitseva Märka on luonut niin groteskeja riimirunoja, minimalistista ajatuslyyrikkaa kuin humoristista proosaa.

Näytteitä siitä saatiin kuulla perjantaina 10.10. Porvoon Grandin Kirjatorilla.

Yllä olevat otteet (paitsi runo Pikku Perheenäiti) ovat Märkan proosasarjasta Jumala, Lenin ja Emajoki (Emajoki on Tarton halki virtaava joki). Ne on poimittu äskettäin ilmestyneestä antologiasta Tallinnasta pois – groteksia virolaista proosaa, jonka on julkaissut uusi pienkustantamo Absurdia.


Mitä muuta? Tuli mieleen

 
 

Update

  cult.porvoo.net