BANANA SPLITIN ITSEKÄS MERENELÄVÄ

"Selfish Shellfish on tyrmääjä"

Näin Roosan ensimmäisen kerran esiintyvän vuonna 1993 Porvoon Vanhalla Raatihuoneentorilla Perttu Hietasen säveltämässä katuoopperassa. Nuoren tytön ääni oli vielä haparoiva, mutta urheasti hän veti esityksensä läpi ja teki vielä kärrynpyörät päälle.

Vuonna 1995 Roosa oli mukana Kullervon Kosto -nimisessä "tyttöbändissä". Tytöt tulkitsivat kyllä kauniisti kalevalaistyylisiä sävelmiä, mutta lopputulos kuulosti aika lailla Värttinän kopiolta. Pari vuotta myöhemmin Roosa löysi selvästi oman linjansa.

Selfish Shellfish syntyi Helsingissä 1996, kun kämppäkavereina asuneet Banana Split ja Pinky Bubble nauhoittivat puhelinvastaajaan kaksiäänisen hittikappaleen Sä oot mun eläin. Puolen vuosikymmenen evoluution jälkeen kokoonpano on vakiintunut muotoon Banana Split (laulu), Tiger Junior (koskettimet) ja Mysterious Eggman (perkussiot). Miehistönvaihdoksista huolimatta yhtyeen musiikillinen ydin on säilynyt samana: kokonaisuutta hallitsevat vahvat laulumelodiat, pelkistetty orkestraatio ja kosketinsoundi, josta Selfish Shellfish käyttää termiä "sporttiurut".

Kosketinsoundista vastaa nykyään siis Tiger Junior alias Riku Mäkinen. Roosa bongasi hänet sarjakuvafestivaaleilta Vanhalta ylioppilastalolta, jossa hän soitti kitaramallisella Yamahalla taustamusiikkia Karri Laitisen diaesitykseen. Riku liittyi Shelfish Shellfishiin muutettuaan Lahdesta Helsinkiin vuonna 1999. Selfish Shellfishissä Riku soittelee harvinaisilla Pirelli-uruilla, joiden pehmeä ääni sointuu hyvin Roosan heleään lauluääneen.

Selfish Shellfishin kappaleet tuntuvat äkkinäiseltä lapsenomaisilta. "Musiikissani palaan lapsuuteen, uskon uniin ja suudelmiin ja ajelehdin planktonpilvessä", Banana Split kertoo. Muun muassa nimikappaleella Puutarhurin pikku apulainen on kaunis, tarttuva melodia ja hauska teksti, joka kertoo hedelmiä poimivasta apinasta. Toisaalta Selfish Shellfishin näennäinen naivismi voi olla pettävää. Joistakin lauluista voi kuulla nihilistisen pohjavireen. Keikoilla yleisön silmille ryöpsähtävä iloisen hulluuden karnevaali on saanut jotkut pitämään Selfish Shellfishiä huumoriyhtyeenä. Ehkä niinkin, mutta hauskuus on välillä "kuolemanhauskaa". 

Rumba kirjoitti aikoinaan yhtyeestä seuraavasti: "Selfish Shellfish on tyrmääjä: lievästi sanoen raflaavaan kukka-asusteeseen sonnustautunut bimbohahmo laulaa lelusoundisten urkujen säestämänä kattilankansia yhteen paukuttavasta Nostradamuksesta, täytetystä pöllöstä ja koiperhosista. Siis täydellinen esitys. Selfish Shellfishissä on samaa raikasta viehätystä kuin Onni Variksen tavassa soittaa urkuja, Keuhkojen musiikissa tai Mjölkissä - eli hulluutta ja anarkiaa."

Pari sanaa tähän sinänsä positiiviseen kritiikkiin: Banana Split sonnustautuu paitsi hedelmistä ja kukista koottuihin pikkubikineihin välillä myös isoon keltaiseen tipuasuun. Toiseksi en kutsuisi häntä bimboksi. Hän on viehättävä ilmestys, karismaattinen esiintyjä sekä loistava säveltäjä ja sanoittaja. Hän laulaa selkeästi artikuloiden, joten korkeatasoisen lyriikan osuus korostuu.

Banana Split on tehnyt levyn sävellyksistä ja sanoituksista suurimman osan, mutta myös mystinen naishahmo Pinky Bubble kunnostautuu hyväksi lauluntekijäksi. Hänen kynästään on lähtöisin laulu Hyönteinen, joka osoittaa, että Selfish Shellfishillä riittää empatiaa myös hyvin pienille eläimille. Laulu kääntyy ovelasti hyönteisen hätähuudosta vakavaksi pohdinnaksi elämän tarkoituksesta ja mielekkyydestä:

Tällä hetkellä yhtye on siirtynyt pariksi kuukaudeksi Saksaan, missä se on ehtinyt hankkia pienen, mutta innokkaan ihailijakunnan. Suomessa Selfish Shellfishiä voi nähdä kesän festivaaleilla. Yhtyeen levyä saa kaikista hyvin varustetuista levykaupoista tai levy-yhtiön nettipostimyynnistä osoitteesta www.riemu.com. Katso myös www.hiekkaranta.net/shellfish.

Teksti: Helmut Diekmann
Kuvat: Sami Perttilä